keskiviikko 21. elokuuta 2013

Mustia ja vielä mustempia listoja

Usein - aivan liian usein IMHO - ruokavaliot(kin) määritellään sen kautta, mitä niihin ei kuulu. Mitä ei saa syödä. Mitä pitää ehdottomasti välttää tai mörökölli sinut vie. Usein nuo kieltolistat eivät myöskään ole aivan lyhyitä ja/tai loogisia, joten ei mikään ihme, jos aloittelijat menevät aivan ymmälleen ja mahdollisesti jättävät lannistuneina koko homman sikseen - ja pahimmassa tapauksessa saavat konkareilta haukut yrityksen puutteesta ja kykenemättömyydestä sitoutua ja tehdä muutoksia elämäänsä.

Valtiatar myöntää itsekin sortuneensa kieltolistojen laatimiseen, mutta on ottanut opikseen. Tarkoitus on kuitenkin syödä ruokaa eikä listoja. That said, on kuitenkin ihan fakta, että tiettyjä asioita edelleenkin välttelen tiukasti, mutta yritän pitää niiden määrän minimissä ja perustelut järkevinä. Ehkä :D

VOIMANALAN VALTIATTAREN MUSTA LISTA (huom. menee osittain päällekkäin taannoisen postauksen http://voimanala.blogspot.fi/2013/07/elamanmuutoksia-seka-puhetta-aiheesta.html kanssa, mutta tuolla ei näitä juttuja juurikaan perusteltu, joten paneudun niihin tässä nyt vähän tarkemmin)

- aspartaami, koska olen huomannut sen aiheuttavan päänsärkyä ja muutenkin huonoa oloa. Ja onhan se kaiketi melkoinen myrkkykin. Makeuttimina suosin steviaa ja sukraloosia - ja pieninä määrinä myös ihan ehtaa sokeria, jota pidän pienempänä pahana kuin useimpia keinomakeuttimia.

- osittain kovetetut kasvirasvat eli ne kuuluisat teolliset transrasvat. Ymmärrykseni on, että tämä on edelleenkin se ainut rasvatyyppi, joka on pystytty suoraan liittämään sydän- ja verisuonitautiriskiin.

- glukoosi-fruktoosisiirappi (tunnetaan myös nimillä glukoosisiirappi, fruktoosisiirappi ja HFCS eli high-fructose corn syrup. Mahtaneeko näin ollen myös maissisiirappi tarkoittaa samaa ainetta?). Käsittääkseni on olemassa vähintäänkin vahvoja viitteitä kyseisen aineen yhteydestä kakkostyypin diabeteksen syntyyn kuten myös ylenmääräisen fruktoosikuorman maksaa rasittavista vaikutuksista *), joten parempi välttää kokonaan.

- karrageeni eli E407 - tästä olen tosin viime aikoina laiskuuttani lipsunut. On olemassa viitteitä pilkotun karrageenin yhteydestä suolisto-ongelmiin ja jopa syöpään, mutta käsittääkseni vain koe-eläimillä. En tiedä, onko aihetta tutkittu ihmisillä lainkaan. Karrageenin ongelma on se, että sitä (kuten myös gluteenia) on tungettu lähes joka paikkaan, joten sen välttely vaatisi aktiivista paneutumista, syynäämistä ja vaihtoehtojen etsimistä, ja kuten todettua myönnän laiskuuteni tässä kohtaa. Tosin ostan yleensä aina Santa Marian(?) karrageenitonta kookosmaitoa, vaikka se onkin kalliimpaa kuin Kara.

Ja siinäpä se, oikeastaan. Puhtaaseen nollalinjaan tulen tuskin koskaan minkään ym. aineen suhteen pääsemään, mutta uskon, että jokainen syömättä jäänyt gramma tuolta listalta on kuitenkin terveysmielessä aina kotiinpäin. (Kuten myös jokainen juomatta jäänyt kahvikupillinen ja viinilasillinen, mutta se onkin jo toinen tarina...)

*) kun puhun fruktoosista pahana juttuna, viittaan aina nimenomaan tuohon HFCS:n, joka on tiivistettyä fruktoosia. En siis marjoihin enkä hedelmiin, joiden välttely fruktoosin pelossa on Valtiattaren mielestä lähinnä järkijättöistä puuhaa. Ei tarkoita kuitenkaan, että niitä pitäisi kilotolkulla kiskoa, toim.huom.

perjantai 16. elokuuta 2013

Kriittisyyden ja kyseenalaistamisen kautta oman tyyliin(kö?)

Voimanalan Valtiatar on karpannut nyt noin kolme ja puoli vuotta (ja syönyt ns. hiilaritietoisesti sitä ennen parisen vuotta), joten kaikenlaista on tullut kuultua, luettua ja väliin kokeiltuakin, kuitenkin suht valtavirrassa ja keskitiellä (karpin näkökulmasta, siis) tai ainakin niiden liepeillä pääasiallisesti pysyen. Toiset kokeilut tuottivat hyviä tuloksia ja jäivät osaksi päivittäistä ruokavaliota, toisista taas luovuin, kun en mitään varsinaista hyötyä havainnut. Näihin vuosiin on mahtunut esim. tällaista:

- täysgluteenittomuus, jonka aikana riisikakut ja tattari"näkkärit" (joita silloinen puoliso virnistellen mutta kieltämättä melko osuvasti nimitti pahvikekseiksi) tulivat tutuiksi. Halusin kovasti uskoa gluteenin haitallisuuteen ja siitä luopumisen elämän pelastaviin vaikutuksiin, mutta raaka fakta on, että loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei tapahtunut - ei myöskään siinä vaiheessa, kun taas aloin rajoitetusti gluteenipitoisia viljoja syödä.

- rypsiöljyn bannaaminen ja korvaaminen oliivi- ja kookosöljyllä. Ei mitään huomattavia vaikutuksia tälläkään - ei myöskään veriarvoihin, jotka ovat olleet loistavat riippumatta siitä, olenko käyttänyt kasviöljyjä vai en.

- suklaansyönnin rajoittaminen pelkästään tummaan (70% ja yli) suklaaseen. Ei vaikutuksia, ei myöskään painoon.

- hedelmien välttely. Ei mitään vaikutusta mihinkään.

- pyrkimys mahdollisimman alhaisiin hiilareihin (käytännössä harvoin alle 60 g/vrk, koska käytän maitotuotteita väliin reilustikin). Seurauksena unihäiriöitä ja sydämentykytyksiä ynnä treenitehon laskua. Liittäisin myös viime kevättalven uupumis- ja ylirasitusoireet osittain pitempään jatkuneeseen liian alhaiseen hiilarimäärään - ilmeisesti vajaat sata gramma per vrk:kään ei raskaiden treenijaksojen aikana palautumiseen riittänyt.

- pyrkimys mahdollisimman harvoihin syömiskertoihin (käytännössä yleensä vähimmillään kolmeen kertaan), jolloin kokonaisenergiamäärä jäi helposti liian alhaiseksi --> väsymystä ja treenitehojen laskua.

- pyrkimys jonkinasteiseen pätkäpaastoon, jolloin käytännössä sinnittelin koko aamupäivän töissä pelkällä kahvilla ja söin ensimmäisen aterian vasta puoliltapäivin --> sama seuraus kuin edellisessä kohdassa, ja lisäksi olo oli aamupäivisin useinkin ns. kuin manalasta.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin:

- viljatuotteiden määrällinen rajoittaminen ja varsinkin pastan luokittelu harvinaiseksi herkuksi. Valtiattaren vatsa pysyy paljon tyytyväisempänä ja ihokin parempana, kun vilja on vain pieni osa ruokavaliota, eikä suinkaan sen perusta ja kivijalka.

- hiilihydraattien määrällinen rajoittaminen ylipäätään (no daa, onhan kyse karppaamisesta). Valtiattaren nälänhallinta tuntuisi toimivan parhaiten, kun hh-määrä pysyy max. 150 grammassa/vrk, ottaen toki huomioon päivän aktiivisuuden ja urheilun määrän.

- napostelusta ja välipalastelusta luopuminen ja selkeisiin aterioihin keskittyminen. Valtiattaren verensokeri, vatsa ja hampaat kiittävät. Ja kukkaro, kun turhat välipalat jäävät ostamatta.

Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen haastanut monta sellaista karppiklisettä, joihin aikaisemmin melkoisen sokeastikin uskoin, ja aika lailla poikkeuksetta siitä on seurannut pelkkää hyvää. Olen palauttanut aamiaisen ruokavaliooni - tosin syön sen vasta siinä vaiheessa, kun olen ollut hereillä jo kolmisen tuntia ja tehnyt jonkin aikaa töitäkin, joten ehkä transformaationi hobitiksi on nyt alkanut ja kyseessä onkin toinen aamiainen? :D Olen yrittänyt pitää hiilarimäärät vähän korkeampina kuin ennen (ei muuten ole ihan helppoa, kun on tottunut niitä rankasti rajoittamaan), mikä on selvästi tuonut lisää potkua treeneihin. Olen myös palauttanut gluteenipitoiset viljat ruokavaliooni, joskin hyvin rajoitetusti mutta kuitenkin, mikä puolestaan helpottaa ruokavaliosuunnittelua ja kieltämättä antaa myös hyviä makuelämyksiä :) En myöskään enää stressaa syömiskerroista, vaan syön jos on nälkä, vaikka kyseessä olisikin päivän viides (tai useampi omg gasp) ateria. Tämän kaiken seurauksena en ole lihonut, sairastunut enkä menettänyt energiaani ja elämäniloani, päinvastoin. Oppia ikä kaikki, ja ehkä se oma ja oikeasti itselle sopiva linja karpata ja ylipäätään syödä alkaa vihdoinkin löytyä...?

torstai 18. heinäkuuta 2013

Elämänmuutoksia sekä puhetta aiheesta me, myself and I

Onpas kulunut pitkä aika viimeisimmästä postauksestani. Josko nyt taas olisi aikaa ja intoa?

Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.

Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:

- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.

- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".

- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.

- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.

- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)

- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.

Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.

Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?